Ratkaisumalleja ja kysyntää

Tiina Apilo @TiinaApilo

Ratkaisumalli

Ennen ratkaisumallivaihetta olet onnistunut tunnistamaan ongelman, jota kannattaa lähteä ratkaisemaan. Nyt ratkaisumallivaiheessa on tarkoitus nopeasti pienten kokeilujen avulla löytää tähän tunnistettuun ongelmaan ratkaisu. Toki myös ongelma voi tarkentua ja muuttua – tavoitteenahan on löytää skaalautuvaa liiketoimintaa, ei jääräpäisesti pitää alun perin tunnistetusta ongelmasta kiinni.  

Mikä ihmeen MVP?

Ratkaisumallivaiheen ytimessä on ajatus niin kutsutusta MVP:stä (Minimum Viable Product). Siinä kehitetään nopeasti vain niin pitkälle valmis konseptin kuvaus, jotta sen perusteella asiakas voi arvioida kiinnostaako ongelma ja sen ratkaisu esitetyllä tavalla. MVP eroaa perinteisesti ajatellusta protosta siinä, ettei sen tavoitteena ole toteutuskelpoisuuden vaan markkkinakelpoisuuden todentaminen. MVP voi olla video, virtuaaliproto, palvelukuvaus, www-sivu tai vaikka 3D-tulostettu tuote tapauksesta riippuen.

Mikä on ratkaisu, jolle löytyy todellista kysyntää?

“Tyytyväisen asiakkaan ja maksavan asiakkaan välillä on eroa”.

Kehitimme Accelerate-mallia yhdessä eri toimialoilla ja erilaisella asiakasorientaatiolla toimivien yritysten kanssa. Useat softayritykset totesivat, että ratkaisumallivaihe ei ole valmis, ellei ole jo ostavia asiakkaita. Heille ei tässä vaiheessa riittänyt, että on onnistuttu kuvaamaan ratkaisu mikä kiinnostaa asiakasta. Toisaalta  löytyy useita liiketoimintamalleja, missä itse tuote on ilmainen, mutta yrityksen liiketoiminta tulee mainoksista tai datan keräämisestä. Yritysmarkkinoilla, joissa asiakkaiden määrä on pienempi ja tuotteet enemmän projektityyppisiä, ratkaisumallivaiheessa voi riittää asiakkaan osoittama kiinnostus.

Jos sinulla on idea, josta ihmiset todella pitävät, mutta eivät tahdo maksaa siitä.. Voisi olla mielenkiintoista toteuttaa, mutta ei, jos haluat tehdä sillä rahaa.

Liiketoimintamallin kehittyminen

Rakastumme helposti omiin ideoihimme ja on vaikea myöntää jos idea ei lennäkään. Yrityksellä tulee kuitenkin ratkaisumallivaiheessa olla testattuna kiinnostaako kehitetty ratkaisu ostajia. Tässä vaiheessa ei liiketoimintamallin tarvitse olla vielä kaikilta osilta kristallin kirkas. Idea pitää olla sen verran konkretisoitu konseptiksi, että siitä saa riittävän kuvan, jotta tulevat käyttäjät ja asiakkaat hahmottavat ratkaisun. Oheisen matriisin palapelin palaset osoittavat tarkkuustason liiketoimintamallin eri komponenttien osalta tässä ratkaisumallivaiheessa: ongelma on validoitu sekä ratkaisu on mallinnettu ja testattu. Arvolupausta ei kannata vielä lyödä lukkoon tässä vaiheessa ja jatkuvasta liiketoiminnasta riittää tässä vaiheessa edelleen karkea visiotason luonnostelu. Kehittäminen on käytännössä iteratiivista sisältäen useita enemmän tai vähemmän erilaisia ratkaisuja. Miksi matriisi? Matriisin avulla pyrin kuvaamaan kunkin vaiheen lopputilannetta ja sitä mihin kannattaa keskittää voimavarat kussakin vaiheessa.

Matriisi_ratkaisu

Mitä pitää olla valmiina kysyntävaiheeseen siirryttäessä?

Konseptin luominen ja testaamisella mitattu käyttäjien hyväksyntä riittävät tässä vaiheessa. Resurssinäkökulmasta katsottaessa pelkän ydintiimin lisäksi on hyvä saada laajemmin sidosryhmien ja koko tulevan liiketoiminnan ekosysteemin tärkeimpien toimijoiden hyväksyntä ja sitoutuminen.

Kehitimme uuden liiketoiminnan kiihdyttämisen mallin Accelerate-projektissa. Aikaisemmat kirjoitukset mallista ovat Miten kiihdyttää uuden liiketoiminnan kehittämistä? ja Ilman ongelmia ei ole ratkaisuja.

Tekstilainaukset ovat yritysten kommentteja liittyen heidän omaan liiketoiminnan kiihdyttämistarinaan Accelerate-mallin validointihaastatteluista.

Ilman ongelmia ei ole ratkaisuja

Tiina Apilo @TiinaApilo

Tarve

Liiketoiminnan kiihdyttämisen mallissa kehittämistyötä ei aloiteta tuote- tai palveluideasta. Sen sijaan kannattaa miettiä mikä olisi sellainen ongelma, joka kannattaa ratkaista. Kaikki lähtee siis liikkeelle sopivan ongelman tunnistamisesta. Hyvä ongelma on merkittävä ongelma riittävän monelle, jotta sen ratkaisemisesta on mahdollista tehdä skaalautuvaa liiketoimintaa. Hyvä ongelma sopii tietysti myös yritykselle niin osaamisten, resurssien kuin strategian näkökulmista.

”Ajattelemme vielä liian paljon siten, että minulla on tämä idea koska haluan sitä enemmän kuin että ihmiset todella tarvitsevat sitä”

Yhdessä asiakkaan kanssa

Parhaiten oikeita ongelmia löytää jalkautumalla omalta toimistolta kentälle tunnistamaan potentiaalisten asiakkaiden todellisia haasteita. Pelkkä käyttäjältä ja asiakkaalta kyseleminen ei yksistään riitä, koska vastaajat eivät usein osaa määritellä ongelmaa. Yritysmarkkinoilla toimivien yritysten kannattaa toki jutella asiakkaiden kanssa heidän tulevaisuuden liiketoiminnasta ja siihen kohdistuvista muutoksista. Erityisesti huolet ja pelot kannattaa pistää tiukasti korvan taakse.

Perinteisiä ideointimenetelmiä ja yrityksen sisäisiä tai innovaatioverkoston yhteisiä ideointialustoja ei tarvitse silti heittää romukoppaan. Tärkeintä on huolehtia, että käyttäjä ja asiakas ovat ideoinnin keskiössä. Fokus pitää suunnata siihen millaisia käyttäjä- ja asiakaskokemuksia halutaan luoda.  Oman yrityksen innovaatiokulttuurin kehittäminen ja joustavat kehittämismenetelmät edesauttavat uusien ideoiden tunnistamista ja etenemistä isommassa organisaatiossa. Lupa innostua, kokeilla ja epäonnistua ovat myös ison innovatiivisen yrityksen tunnusmerkkejä.

Ongelman testaaminen

”Me teemme asiakashaastatteluja varmistaaksemme, että mitä olemme tekemässä, on juuri sitä mitä ihmiset tarvitsevat.”

Uuden liiketoiminnan kiihdyttämisen aikana on hyvä tehdä koko ajan pieniä testejä, joissa mitataan asiakkaiden kiinnostusta ja ostohalukkuutta. Seuraavan matriisin avulla pyrin visualisoimaan liiketoimintamallin näkökulmasta, miten kehittäminen tapahtuu pikkuhiljaa tarkastelun tarkkuustasoa syventäen. Nämä neljä tarkkuustasoa ovat: luonnosteltu, mallinnettu, testattu ja validoitu. Liiketoimintamallin jaoin uuden kehittämisen näkökulmasta neljään komponenttiin: ongelmaan, ratkaisuun, arvolupaukseen ja kestävään liiketoimintaan. Ensimmäisessä vaiheessa juuri ongelma on se asia johon on hyvä keskittyä. Muista komponenteista sen sijaan riittää karkeat visiotason luonnostelut. Niitä tarvitset, jotta voit kertoa sidosryhmille mitä hienoa olette tavoittelemassa.

Matriisi_ongelma

Mitä pitää olla valmiina seuraavaan vaiheeseen?

” Tämä vaihe on valmis kun tiedät että sinulla on ongelma, joka kannattaa ratkaista”

Ongelman konkretisointi ja kuvaaminen sekä jonkinlainen käsitys ongelman laajuudesta ovat tässä vaiheessa tärkeintä, jotta saat tarvittavat kumppanit ja tukijat sitoutumaan ratkaisun kehittämiseen. Liiketoimintamallia ei tosiaan tarvitse pystyä kuvaamaan vielä tarkalla tasolla vaan visio tulevaisuuden liiketoiminnasta riittää.

 

Kehitimme uuden liiketoiminnan kiihdyttämisen mallin Accelerate-projektissa. Mallin taustasta ja tavoitteista voit lukea aikaisemmasta kirjoituksesta Miten kiihdyttää uuden liiketoiminnan kehittämistä?

Tekstilainaukset ovat yritysten kommentteja liittyen heidän omaan liiketoiminnan kiihdyttämistarinaan Accelerate-mallin validointihaastatteluista.

Miten kiihdyttää uuden liiketoiminnan kehittämistä?

Tiina Apilo @TiinaApilo

Ideat ja keksinnöt eivät ole vielä innovaatioita vaan aihioita, joista voi syntyä innovaatioita. Ilman kokeiluja ei voi tietää, mikä toimii ja mille löytyy kysyntää. Ja lisäksi markkinat muuttuvat nopeasti. Nämä kolme asiaa löytyvät kehittämämme uuden liiketoiminnan kiihdyttämisen mallin taustalta. Kun otimme mallin kehittämisen työn alle, määrittelimme lähestymistavan tavoitteeksi oikeiden markkinoiden löytämisen mahdollisimman nopeasti.

Accelerate-mallin taustaa

Tutkijaporukassamme oli ennestään paljon kokemusta vakiintuneiden yritysten innovaatiotoiminnan, liiketoiminnan, tuotteiden ja teollisuuden palveluiden kehittämisestä niin kappaletavarateollisuuden kuin ICT-yritysten näkökulmista. Haimme vauhtia kiihdyttämisen jäsentämiseen startuppimaisesta nopeiden kokeilujen lähestysmistavasta, jonka Eric Ries nosti esille Lean startup keskustelussa. Näitä elementtejä yhdistimme yleisiin innovaatioden menestystekijöihin, palvelukeskeiseen ajatteluun, avoimeen innovaation näkökulmaan ja erityisesti asiakas- ja käyttäjäkokemuksen luomiseen. Suuren suosion saavuttanut Ostewalderin ja kumppaneiden yksinkertainen liiketoimintamallin jäsennys ja sen uudemmat versiot  kuuluvat olennaisesti Accelerate-mallimme perustyökaluihin. Lisäksi haimme inspiraatiota myös kasvuhakkeroinnista, viraalimarkkinoinnista ja suunnitteluajattelun soveltamisesta.

Monikäyttöinen Accelerate-malli

”Oli se sitten olemassa oleva vakiintunut yritystoiminta tai sitten oikeasti uusi idea, joka spinnataan ulos, se menee aina periaatteessa samankaltaisella prosessilla”

Accelerate-mallin kehittämisessä meillä oli lähtökohtana ICT-yritysten uusien liiketoimintojen kiihdyttäminen. Pyrimme silti tekemään mallista sellaisen, että se soveltuisi myös laajemmin muille toimialoille. Tutkimuskonsortiomme yrityksissä oli edustettuna sekä vakiintuneita isoja yrityksiä, pieniä yrityksiä sekä näissä molemmissa ryhmissä sisäisiä startuppimaisesti toimivia kokeiluja ja uusia yrityksiä. Kokemukset mallin soveltamisesta osoittivat  sen sopivan kaiken kokoisille ja ikäisille yrityksille uuden liiketoiminnan kehittämiseen.  Malli auttoi vakiintuneita yrityksiä nopeuttamaan ja muuttamaan tuote- ja palvelukehitysprojekteja aikaisempaa asiakas- ja käyttäjälähtöisemmiksi. Startuppeja, joilla on rajoitetusti resursseja ja aikaa käytettävissä, malli auttoi keskittymään oikeaan aikaan oikeisiin asioihin. Lisäbonuksena yritykset tunnistivat lähestymistavan sopivan myös vanhan liiketoiminnan boostaamiseen. Eräs näistä kommenteista: näitä samoja käytänteitä ja mittareita voi käyttää myös vanhojen tuotteiden kiihdyttämiseen”.

A_kehä_kysymyksillä

Accelarate-mallin tarkoitus

”Vaiheet antavat jonkinlaisen referenssimallin siitä mitä on tärkeää tehdä, kun olet kyseisessä vaiheessa”

Accelerate-mallin tavoite on, että sen avulla yritykset saavat kiihdytettyä innovaatioidensa kaupallistamista iteratiivisen prosessin avulla. Iteratiivisuutta olemme yrittäneet kuvata oheisella kehällä. Vaiheiden sisäisiä iteraatiokierroksia emme valitettavasti onnistuneet visualisoimaan tähän voimakkaasti pelkistettyyn kuvaan. Mitä nämä neljä vaihetta Tarve/ongelma, Ratkaisumalli, Kysyntä ja Skaalaus sitten oikein tarkoittavat? Ne kuvaavat niitä asioita ja kehitettävien asioiden tarkkuustasoa, joihin yrityksen tulisi kiinnittää kussakin liiketoiminnankehityksen vaiheessa. Vaiheiden avulla viestimme, ettei heti alussa kannata kiinnittää ylenmäärin huomiota esimerkiksi ratkaisun viimeistelyyn tai hinnoitteluun, kun silloin painopiste on hyvä pitää ongelmakentän ymmärtämisessä. Muotoilimme jokaiselle vaiheelle kysymyksen, johon vaiheen aikana pitää pystyä vastaamaan. Mallin pilotoinnissa mukana olleen yrityksen erittäin hyvä huomio: ”Tämä on enemmänkin liukuva, jatkuva prosessi, kuin että nämä olisivat jotain vaiheita, joista siirrytään jonkin portin kautta toiseen.” Kyse ei siis missään nimessä ole uudesta tuotekehityksen porttimallista.

Kehitimme mallin Accelerate-projektissa, joka on VTT:n koordinoima eurooppalainen ITEA-hanke. Lisää tietoa projektista ja sen tuloksista löydät seuraavista osoitteista:

www.accelerateproject.eu

www.twitter.com/accelerateproj

www.slideshare.net/accelerateproject

Voit testata yrityksesi uuden liiketoimintaidean kypsyyden Accelerate-mallin pohjalta laaditulla itsearviointitestillä, jonka  löydät täältä.

Tekstilainaukset ovat yritysten kommentteja liittyen heidän omaan liiketoiminnan kiihdyttämistarinaan Accelerate-mallin validointihaastatteluista.

Ekosysteemin toimijat miettivät digitaalisuuden mahdollisuuksia yhdessä

Monitieteellinen ja toimiajarajat ylittävä tutkimus on monien, esimerkiksi Tekesin rahoittamien, tutkimushankkeiden edellytyksenä. Tämä tarkoittaa, että hyvinkin eritaustaiset, mutta samasta teemasta kiinnostuneet tutkijat, yritykset ja organisaatiot kohtaavat, ratkaisevat yhteiskunnan ongelmia ja kehittävät liiketoimintaa yhdessä. Omien tutkimushankkeidemme kautta olemme huomanneet, että edellä mainitusta syystä projektitoimijoille on luonnollista järjestää tapahtumia, joissa nimenomaan eritaustaiset ja eri tehtävissä olevat ihmiset tapaavat ja voivat keskustella ajankohtaisista asioista.

Moni meistä on tietotarjonnan ja muuttuvien tarpeiden ristitulessa, ja haluaisi päästä omissa ajatuksissaan ja varsinkin toiminnassaan eteenpäin. Kuitenkin yhä tarkemmin mietitään, millaisiin tilaisuuksiin ehditään osallistua, ja miten pitkään niihin on mahdollista ja halua käyttää aikaa. Yleisesti, omien organisaatioiden sisällä, ja ”omissa kuplissa” ajatuksia päästään jakamaan helpommin. Eritaustaisten tahojen vuorovaikutukseen on vähemmän mahdollisuuksia, vaikka innovaatiotutkimus perinteisesti on korostanut sen merkitystä.

Tutkimusorganisaatioissa olemme ottaneet tästä koppia, ja järjestäneet erimuotoisia tilaisuuksia kohtaamisille ja keskusteluille. Esimerkkimme tulevat kahdesta tapahtumasta, joita olemme olleet järjestämässä Redefining Digital Opportunities –tutkimushankkeessamme yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa. Technology Disrupting Finance (TDF) Oulussa 17.1.2017 ja Northern Service Day (NSD) Oulussa 2.2.2017 keräsivät yhteensä 300 henkeä pohtimaan ajankohtaisia teemoja. Molemmissa tapahtumissa eri tehtävissä olevat ja eri toimialoilta tulevat osallistujat pääsivät aitoihin keskusteluihin: TDF:n world caféissa ja NSD:n interaktiivisissa miniluennoissa.

Sijoitimme osallistujien kommentteja suoran palautteen, palautekyselyjen ja twiittien pohjalta nelikenttään, joka havainnollistaa kokemuksia. Taustalla on tietenkin win-win -ajattelu, jossa kaikki kokevat saavansa arvoa yhteistyöstä. Yritysten ja julkisten toimijoiden edustajat saavat ajankohtaista tutkimustietoa sopivasti pureskeltuna ja koottuna. Lisäksi he voivat benchmarkata toistensa ajatuksia ja löytää mahdollisia partnereita. Tutkijat saavat omaa osaamistaan ja tutkimuksiaan esille, löytävät partnereita ja parhaassa tapauksessa voivat kerätä tutkimusaineistoa. He voivat myös validoida tutkimuksen relevanssia ja tulosten merkityksellisyyttä.

Palautteen perusteella tällaiset monipuolisesti eritaustaisia ihmisiä yhteen tuovat tapahtumat ovat tarpeellisia avaten uusia näkökulmia, uudenlaisia liiketoiminta- ja yhteistyömahdollisuuksia ja edistäen ekosysteemin yhteistyönä syntyvän kokonaisvaltaisen asiakaskokemuksen ymmärrystä. Tutkimuksemme siis korostaa asiakkaan ottamista keskiöön, ja asiakkaalle muodostuvan arvon ymmärtämistä siten, että digitalisaatiota ja teknologioita tarkastellaan monesta näkökulmasta. Se, että nykyiset ekosysteemit ovat niin moniulotteisia, ohjaa eri tahoja ymmärtämään, että esimerkiksi FinTech ei koske vain pankkeja tai että 5G ei koske vain insinööritaustaisia. Mutta pankkitaustaisten ja koodareiden kohtaaminen tai markkinointi- ja tuotekehitysihmisten kohtaaminen sopivan teeman ympärillä voi tuoda aivan uudenlaisia oivalluksia molemmille tahoille!

KTT Saila Saraniemi, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu

FT Kaisa Still, VTT

Omaleimaisesta palvelukulttuurista ja yrityskuvasta positiivinen erottumistekijä

Voiko asiantuntijuutta ja kotoisuutta brändikokemustavoitteena yhdistää?

Muutama vuosi sitten pinta- ja sisustusratkaisuistaan tunnetulla RTV:llä lähdettiin vahvistamaan palvelukulttuuria ja yrityskuvaa yhteistyössä meidän, VTT:n asiantuntijoiden kanssa. Omaleimainen ja positiivisesti erottuva asiakas- ja henkilöstölähtöinen palvelukulttuuri on yrityksen keskeinen kilpailuvaltti. Jokainen RTV:läinen osaamisellaan ja päivittäisellä työllään on rakentamassa sitä ja vaikuttamassa asiakkaiden kokemukseen yrityksestä ja palvelusta. Päivittäinen vuorovaikutus asiakkaiden kanssa on avainasemassa kun etsitään uusia erottumismahdollisuuksia.

Digitalisaatio, kuten tiedämme, on mahdollistanut asiakkaalle entistä aktiivisemman roolin arvonluonnissa osapuolten kesken. Rakentamisessa ja sisustamisessa se näkyy ennen kaikkea siinä että asiakkaat perehtyvät ja vertailevat tuote- ja palveluvalikoimia verkossa sekä suunnittelevat ratkaisuja itsenäisesti suunnitteluohjelmilla. Palveluntarjoajat puolestaan hyödyntävät digitalisaatiota asiakkaiden päätöksentekoa ja asiointia tukevilla monikanavaisilla ratkaisuilla. Sen sijaan verkkokaupan palvelumallit toistaiseksi kytkeytyvät vielä vahvasti paikalliseen myymäkohtaiseen palveluun. Taustalla on logistisia haasteita, mutta myös inhimillinen tarve konkreettisesti kokeilla ja vertailla materiaalivaihtoehtoja ja ratkaisuja paikan päällä sekä samalla neuvotella ja suunnitella yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Yritykseen kytkeytyvä asiakas- ja brändikokemus rakentuukin ajan saatossa kaikkien niiden tilanteiden kautta, joissa asiakas on suoraan (kasvokkain /digitaalisesti) tai välillisesti tekemisissä yrityksen kanssa. Vastaavasti käyttökokemus kuvaa millainen kokemus kaikkinensa tuotteesta tai palvelusta käytön kautta muodostuu. Näin mielikuva RTV:nkin palvelusta ei rajoitu ainoastaan palvelutilanteeseen, vaan myös rakennus- ja remonttityömaalle.

Teimme pienimuotoisen asiakastutkimuksen haastattelemalla RTV:n kuluttaja- ja ammattikunta-asiakkaita valituissa myymälöissä keskittyen asiakas- ja brändikokemukseen. Tulokset kiteytimme yhdeksään erilaiseen asiakaspersoonaan, eli pienimuotoisiksi tarinoiksi asiakkaiden arjesta ja miten RTV:n palvelu siihen liittyy ja miten yhteistyö koetaan. Yhteistä löytämillemme monimuotoisille asiakaspersoonille selkeästi on että RTV:n asiakkaat arvostavat erityisesti asiantuntemusta ja kokonaisratkaisuja sekä palvelun helppoutta, luotettavuutta ja nopeutta. Tässä vaivattomuuden, jopa kotoisuuden kokemuksessa, kuten useampikin asiakas muotoili, keskeistä on tuttu henkilökunta ja pitkällä jänteellä rakentuneet henkilökohtaiset suhteet. Keskeisen asiakaskunnan, pienurakoitsijoiden, kohdalla kohtasimme tämän itse elävästi myymälöissä; kiireisetkin urakoitsijat pysähtyivät kahvituokiolle vaihtamaan kokemuksia myyjän ja muiden paikallisten urakoitsijoiden kanssa sopivista materiaaleista ja työmenetelmistä hurtin huumorin sävyttämänä.

Palvelutilanne kuvaa osuvasti kuinka RTV:n ajan saatossa rakentuneessa perheyhtiön palvelukulttuurissa yhdistyvät vahvasti juuri kokemusperäinen ja syvällinen asiantuntijuus, luottamukselliset ja luontevat asiakas- ja kumppanuussuhteet sekä asioinnin vaivattomuus ja maanläheisyys, jopa ”kotoisuus”. Kulttuurin vahvuutta heijastaa myös että henkilöstöllä ja asiakkailla on varsin samankaltainen mielikuva RTV:stä ja palvelusta; Brändilupaus Palvelua, osaamista, valikoimaa vastaa varsin hyvin sekä asiakkaiden että henkilöstön mielikuvaa RTV:stä. Paikallisella ja henkilökunnan vahvuuksia esiintuovalla profiloinnilla yrityksen brändilupauksen puitteissa voidaan (edelleen) vahvistaa asemaa suhteessa kilpailijoihin – eli tulkitaan yhteinen lupaus paikallisesti.

Yhteistyömme opit voi kiteyttää neljään keinoon vahvistaa palvelukulttuuria ja yrityskuvaa kokemuksellisella kehittämisellä yhtä aikaa sekä asiakas- että henkilöstölähtöisesti:

  1. Palvelukulttuurin arviointi – käsityksemme kilpailuvalteistamme tänään ja tulevaisuudessa
    Kehittämämme arviointitapa aktivoimaan dialogia, omakohtaista reflektointia ja yhteisen tahtotilan täsmentämistä arvonluonnin murroksessa. Arvioinnin kohteena ovat yrityksen palveluliiketoiminnan tavoitteet ja niiden toteuttamisen edellytykset ja mahdollisuudet 1) yrityksen perustehtävän sekä oman työn/vastuualueen kannalta, 2) henkilöstön nykyisten ja ideaaliarvojen näkökulmasta sekä 3) työn motivaatiotekijöiden näkökulmasta. Keskeistä on sisäisten jännitteiden ja muiden uudistumista hidastavien tekijöiden tunnistaminen sekä vahvuuksien ja kehityskohteiden täsmentäminen.
  1. Asiakaspersoonat – oivallinen keino astua asiakkaan rooliin ja arvioida brändikokemusta
    Aineistoon pohjautuvat, mutta kuvitteelliset tarinamuotoiset Persoonakuvaukset tarjoavat samaistumisen ja reflektion mahdollisuuksia henkilöstölle. Niitä voidaan käyttää apuna asiakasymmärryksen syventämisessä ja yrityksen erottumistekijöiden kirkastamisessa.
  1. Kontaktipisteet asiakkaan palvelupolulla – yhtenäinen, omaleimainen, positiivisesti erottuva viesti
    Olennaista on lähteä asiakasnäkökulmasta; mitkä ovat asiakkaalle kriittisiä kontaktipisteitä ja vaihtoehtoisia palvelupolkuja, kun vahvistetaan yhtenäistä, mutta paikallisesti omaleimaista asiakas- ja brändikokemusta.  Kontaktipisteiden ja palvelupolkujen kehittämistä voidaan toteuttaa esimerkiksi ohjattuna työpajatyöskentelynä yrityksen sisäisesti sekä käytännössä kokeillen avainasiakkaiden ja kumppanien kesken.
  1. Kokemustavoite ohjaamassa kohti tavoiteltua brändikokemusta
    Lähtökohtana on loppukäyttäjän toimintaympäristön empaattinen ymmärtäminen – samaistuminen ja arvonluonnin monet kasvot.  Kokemustavoite kuvaa yrityksen perustehtävää ja sen kommunikoivaa visiota loppukäyttäjän arjessa – yhteinen ja erottuva, brändilupauksen konkretisoija. Näin se ohjaa henkilöstöä työssään tavoitellun kokemuksen mahdollistajina – minun ja meidän rooli omaleimaisen palvelukulttuurin vahvistajana. Kokemustavoitetta voidaan siten käyttää myös arvioinnin välineenä, peilinä, vahvistamaan henkilöstön sitoutumista, motivaatiota, ylpeyttä työstään ja yrityksestään, yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä onnistumisten ”juhlimista”.

Työhönsä sitoutunut ja sitä ylpeänä tekevä työntekijä on yrityksen paras kilpailutekijä!

Inka Lappalainen ja Maaria Nuutinen,
Yhteistyö on osa Brand New-hanketta: http://www.vtt.fi/sites/BRANDNEW/

Perehdy aiheisiin lisää:
Arvioimalla oivallukseen –opas matkalle palvelukulttuuriin. VTT 2012. http://www.vtt.fi/files/sites/ServChange/PKK_opas.pdf
Ahonen, T., Airola, M., Lappalainen, I., Nuutinen, M., Reunanen, M., Valjakka, T. & Valkokari P. 2013.
Asiakassuhteen syventäminen ja uudistaminen – Palvelukyvystä ja -kulttuurista muutosvoimaa palveluliiketoimintaan. Espoo, VTT. http://www.vtt.fi/files/sites/ServChange/servchange_julkaisu_final.pdf.
Nuutinen, Maaria; Koskinen Hanna (Eds.). 2015. User experience and usability in complex systems – UXUS 2010-2015. Tampere, FIMECC Oy. 225 p. FIMECC Publication Series; 8, ISBN 978-952-238-146-0. http://issuu.com/vttfinland/docs/fimecc_115_uxus_?e=5313536/31352366.

Managing Actors, Resources, and Activities in Innovation Ecosystems both at the inter-organisational and the interpersonal level

By Katri Valkokari and Tiina Valjakka

Only around a third of innovating companies drew on external development or knowledge sources within their innovation process. Therefore, there is a huge potential in innovation ecosystems that are able to integrate diverse actors for collaborative innovation. This was a key motivation of our study on two emerging innovation ecosystems, in Finland and Italy. We studied how actors in a network create and sustain competitive advantage independently and through participation in an innovation ecosystem. The concept of innovation ecosystem was used to capture the dynamic, temporary and networked assemblage that enables collaborative innovation.

Our main research question, ‘How are the innovation ecosystems created and managed – and by whom?’, was broken down into three sub-questions: 1) Who are the main actors in an innovation ecosystem? 2) What kinds of resources are needed to integrate key actors in an innovation ecosystem? 3) What are the key activities of the various actors within the innovation ecosystems? There were both similarities and differences between the two innovation ecosystems. Results (similarities) in a nutshell:

  • Actors. The participants recognised that in the ecosystem composition phase, it is important to confirm the involvement of a broad spectrum of actors, while membership dynamics (i.e., entry and exit of actors) were emphasised in the orchestration phase.
  • Resources and roles. Both cases show that public organisations can have the role of a keystone in innovation ecosystems. Furthermore, more than one actor may act in this kind of role, but no one can own the ecosystem.
  • Activities.For both ecosystems, the participants suggested that having various kinds of joint activities – such as joint discussions and operations – and shared resources was critical. In this connection, face-to-face discussions and networking via development forums were considered to be important for increasing commitment. Developing clear joint rules was seen as an especially strong way to increase trust in a situation wherein the relationship does not necessarily have a long history.

The findings highlighted that management needs and governance possibilities in innovation ecosystems differ from those in direct business relationships.The results were summarized as a collaborative model for innovation ecosystem management (Below).  araproveRecognising the resources of actors was a starting point for a negotiation process aimed at balancing out the self-interest of the actors involved. Accordingly, the practitioners pointed out that, in addition to their resources, it is important to understand the roles of actors. The role, which is closely linked to the relevant actor’s business model, affects what resources that actor is ready to bring and on what kind of terms. Finally, portraying the key activities of the various actors within the innovation ecosystems proved to be the most case‑specific element and depended on the goals of the development programme.

Relationships between actors proved to be the primary mechanism for managing in the innovation ecosystem. Also, in order to manage actors, resources, and activities, it is vital for actor organisations to find a balance between the interests of the individual actors involved and motivate the actors to put effort into the joint activities and the whole ecosystem. This requires understanding and managing both the inter-organisational and the interpersonal level at the same time.

Valkokari, K., Amitrano, C., Bifulco, F. and Valjakka, T. Managing actors, resources and activities in innovation ecosystems – a Design Science Approach. PRO-VE 2016, 17th IFIP Working Conference on Virtual Enterprises, Porto, Portugal 3-5 October 2016.

 

How servitization changes global B2B distribution?

by Taru Hakanen (VTT), Nina Helander (TTY/VY) & Katri Valkokari (VTT)

Servitization development increases the scope of intangible assets in the offerings of manufacturers and increases the importance of customer interactions and ‘customer closeness’. At the same time several manufacturers rely on intermediaries such as agents, distributors, dealers and service providers in order to reach their business customers around the world. However, servitization development may influence global business-to-business distribution in several ways.

The way responsibilities are shared has previously been relatively clear in distribution: the manufacturer focuses mainly on R&D and production, and intermediaries take responsibility for local sales and marketing, customer relationship management and service provision (logistics, after sales services etc.). However, servitization may drastically change the way responsibilities are shared between manufacturers and intermediaries. If a manufacturer develops its offering towards a complex service- and knowledge intensive one, not all of the intermediaries are capable of selling those. Then, manufacturers should either provide sufficient training for the intermediaries or consider selling certain parts of the offering by themselves.

Understanding of the local context of customers, creation of a positive customer experience and adjusting interaction and service co-production to different customer needs and characteristics are at the heart of service business. However, when a manufacturer reaches its customers via the intermediaries of marketing and distribution channels they lack direct contact with their customers. Then, a major challenge occurs: how can a manufacturer develop customer-focused offerings and operations when they do not thoroughly know business customers’ perceptions and expectations of value and customer experience? Is operating via intermediaries then the best way to fulfil customer expectations for value and customer experience in global distribution?

In spite of the indirect marketing and distribution channels in use, manufacturers may reach their customers directly for example, via remote services and various digital channels. In an extreme case, intermediaries may end up losing their position in the distribution channel if the manufacturer pursues closer customer relationships for enhanced customer understanding and starts providing an increasing number of its own services. On the other hand, intermediaries may pursue a competitive advantage through servitization, too. Local services and customer closeness are undoubtedly the intermediaries’ central assets and justification for their role in the distribution channel. Therefore, intermediaries can take on an even stronger role as local service providers.

The optimal model for manufacturers may be a combination of different direct and indirect distribution and marketing channels in global business-to-business distribution. Manufacturers may take on greater responsibility for sales and provision of certain services while intermediaries deal with certain services and customer segments. That way manufacturers can tackle the so-called ‘glocal’ distribution i.e., they balance between, for example, global process efficiency and brand coherency and customizing the offering and service co-production to local customers’ preferences.

Although, huge changes have already taken place in global distribution, digitalization will undoubtedly change global B2B distribution even more!

Hakanen Taru, Helander Nina & Valkokari Katri (In Press). Servitization in global business-to-business distribution: The central activities of manufacturers, Industrial Marketing Management, http://dx.doi.org/10.1016/j.indmarman.2016.10.011

Dimecc REBUS program: http://www.fimecc.com/programs/rebus

What managers really think about networks?

by Katri Valkokari & Tiina Valjakka

“Business relationships are neither bright nor dark, but rather represent a combination of the two”*

Business networks as well as other collaborative settings, such as partnerships and alliances, are characterized by the co-existence of negative effects (several tensions, uncertainties and opportunism) and positive elements (trust, commitment, win-win).

We were interested in managers’ perspectives related to these advantages and disadvantages of relational business practices associated with the operations in business networks. Thus, we built and tested a set of metrics through interviews, thematic group discussion, and a pilot survey with 22 companies participating in an industry academia research program that develops relational practices in business networks in the context of the manufacturing industry. (see REBUS). The survey questionnaire, with 18 statements presented below, was designed based on the preliminary data and the research framework.

Positive Negative
Performance of network 1) strengthen growth of business and profitability

2) enhance access to new markets

1) increase the risks of our business

2) increase the expenditures of our business

Practices – networks as goal oriented entities 1) enhance an effective division of labor with our partners

2) increase available resources and capabilities

3) enable more flexible contracts

1) hamper new business ideas and innovations

2) decrease willingness to renew and develop

3) increase dependency on network members

Information – networks as knowledge creating platforms 1) enhance integration of ICT systems with our partners

2) enhance access to knowledge that is critical to our business

1) lead to the concealment of information and information-dependency

2) cause  knowledge leaks and the risks thereof

Socialisation – networks as controlled social systems 1) increase mutual trust in our business relationships

2) enhance comradery with our partners

1) hamper our independent decision-making

2) weakens our position in business relationships

Business networks was defined in the survey as “a set of companies and potentially other organisations (a minimum of three network actors) connected to each other for the purpose of doing business on a relational basis” (e.g., Halinen and Törnroos, 2005).

The networks are considered an especially important means to access new markets, knowledge and resources

Based on the answers, it can be concluded that the respondents have distinctively positive view on networks and their effects on business performance. In the positive statements the average value of all the respondents’ answers was over 4 (agree), in 1-5 Likert scale whereas in the negative statements the average remains under 2,5 (between 3= don’t know and 2= disagree).

scale

The three most supported statements were positive statements: business networks 1) enhance access to new markets, 2) enhance access to knowledge that is critical to our business, and 3) increase available resources and capabilities.  This support a more general conclusion that potential drivers of networking – based on relational practices – lie more in intangibles, i.e., the effects on future competitiveness. The technical or tangible enablers in turn, are assigned lower importance by the respondents. From the negative aspects side, the results indicate that managers, while believing in the growth-boosting effects of networks, also acknowledge that this may be associated with specific costs of ‘losing’ something valuable. However, networks do not seem to weaken a firm‘s position or the ‘incentives’ for business development

When comparing the negative and positive statements, it can be concluded that the respondents consider knowledge and resource sharing an important reason for operating in business networks. On the other hand, the risks related to knowledge leaks were considered an important issue, which also highlights the importance of joint rules for knowledge management practices in business relationships and networks. While the respondents in our case recognized the potential hazards, they clearly have a positive view of the influence of networks on business performance, i.e., the managers perceive the overall outcome of networks and relational business practices as clearly positive.

*Abosag I., Yen, D.A. & Barnes, B.R. 2016. What is dark about the dark-side of business relationships, Industrial Marketing Management, Vol. 55, May 2016, pp. 5-9

Valkokari, K., Valjakka, T., Viitamo, E. & Vesalainen, J. Management over boundaries in the network era – what do managers really think about networks? 32th Annual IMP conference, “Change and transformation of markets, networks and relationships, 30 August – 3 September 2016, Poznan, Poland, IMP Group.

 

 

 

10 common mistakes that companies make with Total Solutions

by Taru Hakanen

Total solutions, integrated solutions, product-service systems… In the practical business world, they imply mainly the same thing: Companies package products and/or service as a seamless entity that is based on customer-specific needs. As a result, they accrue benefits for the customer through the combination of different competences and easier purchasing and cooperation.

Total solutions are visible in most companies’ web pages and other marketing material. In spite of the vast interest towards total solutions, we have seen many managers banging their heads against the wall with the same problems. These are 10 common mistakes that companies make with Total Solutions:

  1. Total solutions are sold to every business customer despite the fact that certain customers are not willing to purchase them. This only leads to wasted sales resources, when customers with the most potential have not been identified and sales efforts are not focused on those.
  2. Total solutions are sold to the wrong person in the customer organization. A total solution is not an answer to his/her problems. He/she is not even empowered to procure such large entities.
  3. Salesmen are not competent enough at selling or willing to sell total solutions. Everybody sells what they are used to selling and what they like to sell.
  4. Selling with the ‘one-stop shop’ principle fails. Individuals sell even the same solution from all around the organization without knowing each other. Contact persons are unclear for the customer.
  5. Customer-specific customization fails. The same solution is sold to every customer. Customer’s problems are not really listened and the solutions are not packaged accordingly.
  6. Creating a total solution always starts from zero and companies end up re-inventing the wheel. There are no productized service modules or a clear coordination model to combine them. Profitability and learning possibilities are lost.
  7. Coordination responsibilities are unclear. It is unclear whether the customer or the service provider takes responsibility of the coordination work. Different service providers from around the service provider organization compete over the position of being the ‘closest to the customer’.
  8. Service production is inefficient. The phases of the service process are fuzzy. Knowledge doesn’t flow between the process phases and service providers. Misunderstandings and delays occur.
  9. Total solutions are merely some business jargon of the ‘marketing men’. The total solution offered is not really a total solution. Service modules are still separate entities and gathering them as a total solution does not really benefit the customer in any special way.
  10. Putting a price tag on the coordination work that total solutions require is forgotten. Virtually everything is done for the customers to keep them happy, but the profitability of own company is lost.

Despite the long list of problems outlined in this post, it is definitely possible to make your customers happy with total solutions and enjoy a profitable business along the way! And you guessed right… We at VTT know how to solve these problems with you!

 

Hakanen, Taru (2014). Co-creation of integrated service solutions in business networks. Doctoral Dissertation, VTT Science: 71, Espoo.

Fimecc S4Fleet – Service solutions for fleet management

Palveluiden digitalisaatio – videovälitteiset palvelukohtaamiset vakuutuspalveluissa

by Hannamaija Määttä & Inka Lappalainen

Palveluiden digitalisaatio on lisääntynyt vauhdilla viime vuosina, mikä luo sekä paineita että monipuolisia mahdollisuuksia uusille palveluinnovaatioille. Yksi ihmisten arkea merkittävästi helpottava uudistus on ajasta ja paikasta riippumaton asiointi verkossa, joka laajenee kaiken aikaa niin julkisissa kuin yksityisissäkin palveluissa. Digitalisaatio on muuttanut ihmisten asiointia koskevia odotuksia, ja niissä korostuvat entistä enemmän muun muassa joustavuus ja asiointitavan valinnanvapaus henkilökohtaisten mieltymysten, elämäntilanteen sekä palvelutarpeen mukaan. Palvelun monikanavaisuus alkaakin olla arkipäivää, mutta monikanavaiseen saumattomaan palvelukokemukseen on vielä monella alalla matkaa. Opettelua on myös siinä, kuinka erilaisia palvelukohtaamisia hyödynnetään palvelukehittämisessä verkottuneen arvonluonnin kannalta.

Yksi esimerkki käynnissä olevasta palvelukehityksestä vakuutus- ja pankkialalla on palveluneuvojan ja asiakkaan kohtaaminen verkossa videoyhteyden kautta. Verkkotapaaminen mahdollistaa fyysisen läsnäolon tunteen, kun molemmat osapuolet näkevät toisensa. Sen on todettu edistävän henkilökohtaista ja luottamuksellista palvelukokemusta, mitä erityisesti vakuutuspalvelussa arvostetaan. Niin ikään se mahdollistaa reaaliaikaisen keskustelun ja käsillä olevan asian työstämisen yhdessä, kun palveluneuvoja pystyy jakamaan oman näyttönsä asiakkaan kanssa. Keskeisinä hyötyinä ovat molemminpuolinen ajansäästö ja resurssitehokkuus. Asiakas voi esimerkiksi halutessaan varata verkkotapaamisen ja säästää itsensä jonotukselta puhelinpalveluun tai matkalta paikanpäälle toimistoon. Kuulostaa helpolta ja vaivattomalta, mutta onko sittenkään kyse vain videovälitteisestä asiointikanavasta?

Osana VALIT-tutkimushanketta (www.valit.fi) olemme tutkineet tämän kaltaisten uusien palvelukohtaamisten potentiaalia innovaatioareenana, eli uudistuvan arvonluonnin, osapuolten arvo-odotusten sekä vaihtoehtoisten innovaatiologiikkojen näkökulmasta.

Keskeisiksi kysymyksiksi nousee, kuinka luodaan vakuutuspalvelussa olennainen luottamuksellinen suhde osapuolten kesken, kun välissä on teknologia? Mitä uusia osaamisvaatimuksia verkkotapaaminen asettaa asiakaspalvelijalle sekä asiakkaalle? Miten uudistuva palvelu ja sen arvolupaus rakentuu osapuolten kesken? Miten tämän kaltainen vuorovaikutus muuttaa asiakaspalvelijan työkäytäntöjä sekä asiantuntijuuden muutosta systeemisestä näkökulmasta?

Case-tutkimuksessamme keskityimme videon välityksellä tapahtuvien palvelukohtaamisten kehittämiseen LähiTapiolan vakuutuspalveluissa. Osapuolia palvelevien tehokkuustavoitteiden ohella verkkotapaamisella pyritään yhtiöryhmän uudistuneen strategian mukaisesti entistä helpommin ja luontevammin turvaamaan ja edistämään ihmisten arkea yhteistyökumppaneiden kanssa. Alustavien tutkimustulostemme perusteella verkkotapaaminen parhaimmillaan yhdistää oivallisesti asiakasläheisyyden, joustavuuden ja tehokkuuden. Siten se on jälleen yksi askel vakuutuspalvelun integroitumiselle entistä luontevammin osaksi ihmisten arkea. Tämä kehityssuunta tarjoaa jatkuvasti uudenlaisia arvonluonnin mahdollisuuksia. Verkkotapaamisten sisällössä painottuu entistä enemmän ennakoivuus, elinkaarinäkökulma, henkilökohtainen ja yhteisöllinen kokonaisturva ja uudistumiskyky. Siten se asettaa uudenlaisia osaamis- ja asennevaatimuksia molemmille osapuolille. Nämä vaatimukset on otettava huomioon, jotta voidaan edistää uudenlaisten palvelumallien rakentumista.

Systeemisestä näkökulmasta vaikuttaisikin, että verkkotapaamisten mahdollistamat avoimet (kasvokkain tapahtuvat, välittömät, vastavuoroiset ja epämuodolliset) palvelukohtaamiset toimivat osaltaan vakuutuspalvelun dynaamisena innovaatioareenana verkottuneen arvonluonnin ja digitalisaation murroksessa. Tämä edellyttää kuitenkin, että nykyiset toimintamallit haastetaan kokeilevalla yhteiskehittämisellä, asiakkaiden käyttökontekstin syvällisellä tuntemuksella sekä systeemisellä kehitystavalla, huomioiden eri toimijoiden arvo-odotukset.

Kirjoitus pohjautuu käynnissä olevaan tutkimustyöhön sekä konferenssijulkaisuun: Määttä, HM. & Lappalainen, I. 2015. ICT-based service encounters as an innovation arena. XXV. International RESER Conference, September, Copenhagen, Denmark.