Monikriteeri ja monitoimija -näkökulmat arviointitoiminnassa

Systemaattinen arviointitoiminta on ollut osa strategista päätöksentekoa jo vuosikymmeninen ajan. 90-luvun yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa tilanteessa kasvanut tehokkuuden ja tuottavuuden vaatimus sekä vallalle noussut julkishallinnon johtamistapa (New Public Management) ovat johtaneet siihen, että keskeisiksi julkisen sektorin toimenpiteiden arvioinnin kriteereiksi ovat vakiintuneet taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Arviointitoiminta on kehittynyt pitkälti osana tilivelvollisuusraportointiin kuuluvaa ohjausta, mikä on johtanut siihen, että arviointeja on alettu pitää julkisten toimijoiden ja toimenpiteiden legitimoinnin välineenä.

Legitimoinnista kumpuavaan arviointitoimintaan liittyy kuitenkin monenlaisia haasteita. Ensinnäkin, arvioinnit ovat tyypillisesti taaksepäin katsovia, jonka vuoksi ne eivät tuota riittävästi päätöksentekoa tukevaa tietoa nopeasti muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Toiseksi, lähestymistapa niissä on usein ”atomistinen”; fokus on yksittäisten toimenpiteiden, ohjelmien ja organisaatioiden arvioinneissa, eli huomio ei riittävästi kohdistu vaikutusten syntyyn monien eri toimijoiden ja toimenpiteiden yhteisvaikutuksen tuloksena. Kolmanneksi, mittaamista ja kvantitatiivisia indikaattoreita painottava arviointitoiminta yksinkertaistaa sen kohteena olevaa ilmiön, eikä huomioi vaikutusten syntymistä dynaamisten ja kompleksisten prosessien tuloksena. Toisin sanoen, arvioinnit perustuvat vielä usein lineaariseen panos-tuotos-vaikutus -tyyppiseen ajatustapaan, joka ei vastaan nykyaikaista käsitystä innovaatio- ja kehittämistoiminnan luonteesta.

Yhteiskunnan palveluistuminen asettaa oman haasteensa arviointitoiminnan kehittämiselle. Palveluiden osalta haaste liittyy erityisesti nykyisin käytössä oleviin indikaattoreihin, jotka keskittyvät palvelujen tehostamiseen teknologian avulla ja mittaavat tuottavuutta ottamatta huomioon asiakkaan saamaa hyötyä. Näin ollen olemassa olevat indikaattorit eivät tavoita palvelujen erityispiirteitä, kuten niiden aineetonta, vuorovaikutteista ja systeemistä luonnetta. Siksi myös palvelu-uudistusten pitkällä aikajänteellä synnyttämä tuloksellisuus ja yhteiskuntaan laaja-alaisesti kohdistuva vaikuttavuus (esim. kansalaisten hyvinvointi ja kestävä kehitys) jäävät näkymättömäksi.

Tutkimuksessamme kehitämme uudenlaista laaja-alaista ja ennakoivaa lähestymistapaa arviointitoimintaan. Lähtökohtana on kaksi tunnettua mallia (monikriteeri- ja monitoimijamallit), joita tarkastelemme yhteisessä viitekehyksessä ja kehitämme edelleen. Monikriteeri -lähestymistapa tekee näkyväksi kehittämishankkeiden ja uudistusten moniulotteisen luonteen ja huomioi niiden synnyttämiä vaikutuksia. Teknologisten ja taloudellisten ulottuvuuksien lisäksi tarkastelemme toimijoiden välistä vuorovaikutusta (suhdeulottuvuus) sekä kansalaisten hyvinvointia ja ekologisesti kestävää kehitystä (vastuullisuusulottuvuus). Monitoimijainen lähestymistapa puolestaan ottaa huomioon sen tosiseikan, että vaikutukset ovat erilaisia kehittämistoimintaan osallistuvien eri toimijoiden näkökulmasta (päätöksentekijät, yksityiset ja julkiset palvelujen tuottajat ja käyttäjät). Kehitämme lähestymistapaa erityisesti ympäristö- ja energiasektorilla, mutta se on sovellettavissa arviointitoimintaan myös muilla sektoreilla.

 

Kirjoitus on tiivistelmä konferenssipaperista ”A multi-criteria and multi-actor perspectives for the evaluation of sustainability services”. Kirsi Hyytinen, Faïz Gallouj, Marja Toivonen.

Paperi esitellään HSSE-konferenssissa Krakovassa, Puolassa 19 – 23.7 2014